Villalanka enkeli

Ohje on julkaistu arjen ihmeellinen ihanuus blogissa 10.12.2010


Villalanka enkeli






Näin perjantaiaamuna ajattelin laittaa teille hyvin yksinkertaisen jouluenkelin ohjeen, jos vaikka joku teistä innostuisi tai ehtisi viikonloppuna askartelemaan.





Kieputa villalankaa n. 10 cm leveälle pahvinpalalle mielestäsi sopiva nippu.




Sido nippu toisesta päästä kiinni. Jätä solmimislangat pitkiksi, näistä enkelin saa roikkumaan.




Solmi noin puolentoista sentin päähän ensimmäisestä sidoksesta (nipun yläpäästä) villalanka kireästi koko nipun ympäri.





Leikkaa nippu alhaalta auki.



Taittele piippurassista/askartelupunoksesta enkelille siivet.




Aseta siivet villalankojen väliin ja solmi kireästi siipien alapuolelta.

Näin enkelisi on valmis!

Joulukuusia ommellen

Aloitimme kerhossa joulupuuhastelut jo tänään. Ensimmäisenä jouluisena työnä teimme kuusia ommellen, nämä postikortin kokoiset työt on tarkoitus kiinnittää joulujuhlakutsujen kansiin.


Piirsin aluksi jokaiselle lapselle kolmion harmaaseen korttipohjaan, jonka jälkeen pistelin ompelua varten reiät valmiiksi. Sen jälkeen lapset ompelivat ensin kolmion reunat ja sen jälkeen ristikkäisiä (tms) pistoja kuusen yli. Ylimeneviin lankoihin pujoteltiin välissä punaisia puuhelmiä.


Lapset saivat ihan itse päättää miten nämä "ristelevät" pistot menivät ja taas kerran jokainen sai aikaan ihan omanlaisensa kuusen.

Huomaattehan, että tunnistelistassa olevat ikäjakaumat eivät ole mitään yleisiä ikäsuosituksia vaan kuvissa esiintyvien töiden tekijöiden ikiä.

Heijastin

Loka-marraskuun vaihteessa, ennen lumen tuloa sekä aamut, että illat ovat hämäriä tai jopa ihan pimeitä. Sen vuoksi me teimme tänään kerhossa lapsille ihan omat heijastimet.

Apuna käytimme piparimuotteja joilla painoimme kuvion softis levyyn, josta lapset sitten ihan itse leikkasivat oman kuvionsa irti.


Heijastinkankaan kiinnitimme kuvioon kaksipuoleisella tarralla. Narun kiinnitys reikään napautin kaikille sirkat, tuo softis kun repeytyy aika helposti. Jospa nämä näin kestäisivät paremmin.

Melko helppo ja hauska askartelu pienille.

Kärpässieniprojekti

Kärpässieni projekti on julkaistu kolmeosaisena Arjen ihmeellinen ihanuus-blogissa syksyllä 2010

Kärpässieniä (osa 1)

Kerhossa aloiteltiin tänään sieniaskarteluprojektia. Näitä siis työstetään lisää ensi viikolla.

Sienen jalkana on valkoisella kreppipaperilla päällystetty vessapaperirulla ja lakki on punaista kartonkia. Pilkut on sormiväriä. Sienien jalat on tarkoituksella lyhyet ja lakki "liian suuri" jatkoa varten.

Ensi viikolla siis osa 2 tähän postaukseen. Ja näitäkin tekemässä olleista lapsista pienimmät olivat alle 3v ja isoimmat 5v.

Kärpässieniä (osa 2)

Kärpässieniprojekti sai tänään jatkoa.

Nyt on sienillä omat kasvupaikkansa.

Alustana sienillä on kreppipaperilla päällystetty styrox-levy.

Koristeeksi on aseteltu ja liimattu luonnonmateriaaleja ja jäätelötikkuja.

Aika paljon saitte kuvamateriaalia, kun en osannut valita ihanista töistä vain muutamaa.

Pienimmätkin tekijät onnistuivat avustettuina näistäkin työvaiheista oikein hyvin.

Eikä tässä vielä kaikki, saatte vielä osan 3 tästä projektista ensi viikolla.

Kärpässieniä (osa 3)

Kärpässienten alle muutti tänään asukkaita. Kävyistä, massapalloista ja villalangasta askartelimme hienoja peikkoja.

Peikkoja emme liimanneet sienten alle kiinni, sillä halusimme, että näillä askarteluilla voi myös leikkiä.

Kovasti oli tämä askartelu lasten mieleen. Olivat kotona puhuneet paljon sienistä ja sienten kasvupaikoista. Ja mikä riemu, kun kerroimme, että tänään nämä sai viedä kotiin.

Tällaiset projektimuotoiset askartelut ovat mielestäni oikein toimivia. Tällaisessa voidaan toteuttaa samaan työhön monia eri tekniikoita, pienikin lapsi jaksaa tehdä isomman työn, kun sitä ei tarvitse kerralla tehdä loppuun asti ja lisäksi lapsi osaa arvostaa omaa työtään enemmän, kun sitä on tehty pidemmän aikaa.

Jokainen peikko sai tänään myös postia. Posti rullattiin ja laitettiin työhön sopivaan kohtaan. Postissa on projektia eteenpäin vienyt laulu Kaksi pientä peikkolasta (sanat alemmassa kuvassa).

Vaikka projektit tuntuvat työläiltä ja aikaa vieviltä, suosittelen lämpimästi kokeilemaan.

Satusieniä

Julkaistu Arjen ihmeellinen ihanuus-blogissa 14.9.2011

Kerhokausi on alkanut vauhdikkaasti. Tänä vuonna kerhossamme touhuaa 16, 2-5 vuotiasta lasta (pienimmät täyttävät vielä tämän vuoden puolella 3 vuotta). Kädentöiden suunnittelussa tämä suurehko ikähaitari tuottaa melkoista haastetta. Alkuunsa koitetaan mennä "siitä missä aita on matalin", jotta jokaisella olisi mahdollisuus onnistua. Näiden satusienten tekeminen aloitettiin jo aiemmin maalaamalla sormiväreillä tapettia. Kuivuneesta maalauksesta sitten leikattiin sienien osat jotka liimattiin vaaleanruskealle kartongille.

Vaaleanruskea kartonki sitten liimattiin vielä vaaleammalle kartongille "kehyksiin".

Työhön liimattiin vielä havunneulasia antamaan ulottuvuutta.

Ja tavattoman hienoja tuotoksia saatiinkin aikaan. Tässä saivat lapset taas kerran tuottaa ihan oman näköistään. Toisten sienet on liimailtu hyvinkin luovasti paikoilleen.

Tuulikello

Julkaistu Arjen ihmeellinen ihanuus-blogissa 14.6.2010

Tähän askarteluun tarvitset:

• pienen kukkaruukun, tuo on halkaisijaltaan ehkä n. 4-5cm.
• erivärisiä ja kokoisia puuhelmiä
• puutikun (tuohon pikku ruukkuun riittää puolikas tulitikun mitasta)
  
• kestävää lankaa n. 60-70cm (isompaan ruukkuun tietenkin enemmän)
  
• halutessasi kulkusen tai kaksi

Taita lanka keskeltä kahtia. Solmi puutikun pätkä tukevasti n. 10 cm päähän langan taitoksesta. Pujota isohko puuhelmi n. 3 cm päähän puutikun alapuolelle (ja tee iso solmu helmen alle). Pujota taitoksesta jäänyt lenkki ruukun sisältä pohjareiän läpi ja kiinnitä puuhelmi tiukalla solmulla ihan ruukun pohjaan kiinni. Näin olet saanut aikaan kellon, joka soi heilutellessa.

Kellosta roikkuvat narut koristellaan vapaavalintaisella määrällä puuhelmiä ja mahdollisesti myös kulkusilla. Jätä langat pitkiksi, jotta tuuli voi niitä heilutella.

Näitä kelloja syntyi lasten käsissä reilut 20 erilaista. Kauniita jokainen tietenkin. Ja lasten ikä oli siis se 7-10v. Hienosti onnistuivat kaikki näillä ohjeilla, ainoastaan tuo meidän käyttämä naru tuotti pieniä ongelmia rispaantuessaan, kun siihen oli muutamia helmiä pujottanut. Uskoisin, että nämä onnistuvat pienemmiltäkin lapsilta hiukan avustettuna. Nuo solmut, kun täytyy saada riittävän lähelle tikkua ja helmiä.

Tämä kuvan kollaasitekniikka on yksi uusimmista suosikeistani. Siinä kun saa aikaan niin elävää pintaa helposti erisävyisillä paperin (tässä lehtien) paloilla. Kuvaa voi myös viimeistellä lehdestä leikatuilla valmiilla kuvilla. Tämän kuvan luonnostelin ja liimailin ihan tavalliselle A4 kokoiselle kopiopaperille, mutta suosittelen kuitenkin käyttämään esim. kartonkia tai muuta tukevampaa paperia.

Siileilläkin on pehmonen puoli

Julkaistu Arjen ihmeellinen ihanuus-blogissa 13.9.2010

Tällaisia siilejä syntyi töissä lasten kanssa (kuvan siili oma tekemä malli). Ajatuksena oli tässä, että miksei siilitkin voi olla pehmoisia. Työtoverin idea oli laittaa siileille kaksi silmää, iso ja pieni ja se tekikin näistä aika veikeitä, ehkäpä hiukan kiroilevan siilin näköisiä. Lasten tekemistä siileistä lisään tähän kuvan keskiviikon jälkeen, kun ovat kuivuneet ja saan ne kuvattua. Siilit pääsevät sitten niiden viime viikolla tehtyjen lehtien joukkoon talvipesiä kokoilemaan.

Näissä siileissä pistelimme reunat, jotta niistä tuli sellaiset röpelöiset. Tämä työ onnistui loistavasti ihan kerhon pienimmiltäkin (meillä siis alle kolme vuotiaitakin joukossa).

Muutakin siiliaiheista tein tänään, mutta siitä saatte kuvan vasta loppu viikosta, kun se on ehtinyt posti-paten kyydillä perille määränpäähänsä. Tässä alkaneen syksyn aikana olen jotenkin kummasti mieltynyt näihin siilijuttuihin ja ovathan ne suloisia vaikkakin piikikkäitä.

Lisätty 15.9. Tässä on näitä lupaamiani kuvia lasten tekeleistä.. niin kovin suloisia ja kaikki ihan oman näköisiään. Siilit tupsahtivat sitten vielä sinne aiemmin tehtyjen lehtien joukkoon ja hyvin ovat maastoutuneet, mutta niin kai siileillä on tapana.

Lisätty 28.10. Tällaisina omiin pesiin koottuina siilit matkasivat lasten omiin koteihin aikansa kerhon seinällä roikuttuaan